Legenda # 3: Ari "Pinksi" Mansikkamäki

“UP-V on minulle kuin toinen perhe. Varsinkin omalla ikäluokallani on ollut voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne jo vuosikymmeniä.”

Mistä kaikki alkoi?

5.10. 1963 Porissa alkoi kolmannen UP-V:läisen legendan matka kohti pesäpallon huippua. “Juuri niitä ikätovereita, joiden kanssa on tehty pitkään yhteistä matkaa UP-V:n siivittämänä”, Arto Mäkinen kuvailee Mansikkamäkeä.

C-poikien Suomen mestarit 1978 (Kuva: Ari Mansikkamäki)

Pesäpalloura

Vuonna 1976 UP-V:n junioripuolen kirkkain saavutus oli D-ikäisten poikien SM-pronssi. Joukkueessa pelasivat mm. Raimo Bragge, Pasi Virtanen sekä Ari Mansikkamäki. Toisen kultaisen ikäluokan poikajoukkue voitti vuonna 1978 Paavo Kiviojan johdolla C-poikien Suomen mestaruuden ja monet UP-V:läiset huokaisivat helpotuksesta, sillä jatkuvuus näytti turvatulta. Tästä joukkueesta, Mansikkamäki mukaan lukien, nostettiin seuraavana vuonna pelaajia edustusjoukkueen rinkiin. Samainen ikäluokka nousi jo B-ikäisiksi ja joukkue saavuttikin hopeaa tällä kertaa.

UP-V:n miesjoukkue, jonka vastuun oli ottanut 60-luvun alussa syntynyt ikäluokka, 80-luvun alussa. (Kuva: Ulvilan Seutu)

Mansikkamäki kuului edustusjoukkueen vakiokalustoon vuosien ajan, kunnes vuonna 1995 itsensä huippuvalmentajaksi kouluttautunut Mansikkamäki siirtyi kentältä viuhkan varten. Mansikkamäki tarjosi erityisesti ulvilalaisille nuorille enemmän vastuuta. Muutaman vuoden jälkeen Mansikkamäki luovutti viuhkansa muille, mutta oli vahvasti mukana vuonna 1998 Superiin nousseen UP-V:n taustajoukoissa valmentajan roolissa.

Mansikkamäki tarttui vuonna 2002 UP-V:n puheenjohtajan nuijaan ja viihtyi samaisessa roolissa syksyyn 2013 asti. Mansikkamäki hyppäsi kovaan vastuuseen kesken tiukkaa kunnallispoliittista debattia herättäneen kenttäuudistusprojektin, mutta suoriutui kiirastulestaan kunnialla. Hän on kuulunut johtokuntaan koko 2000-luvun sekä toiminut junioripäällikkönä ja juniorivalmentajana, jolloin hänen valmentamansa joukkue on voittanut mm. D-poikien leiripronssia 2005. “Korvaamatonta työtä UP-V:n hyväksi vastuullisissa tehtävissä. Pelaajana kapteenina, sittemmin pelinjohtajana ja nykyisin seuran puheenjohtajana. Arilla ja koko Mansikkamäen perheellä sykkii UP-V:n sydän”, Kari Löytökorpi kuvailee historiikissä.

Viuhkavelhon roolissakin toimineena 

Mansikkamäki oli edustusjoukkueen runkopelaaja 1980- ja 1990-luvuilla sekä pelasi pääosin polttolinjassa ja kotiuttajana. Miesjoukkueen pelinjohtajana ja valmentajana hän toimi 1990-luvulla. Mansikkamäen lasketuista Ykköspesiksen pelaajatilastoista löytyvät seuraavat tiedot: lyötyjä juoksuja 8+43, tuotuja 40 ja kärkilyöntejä 71. Ykköspesiksen vuosilta 1990 ja 1997 löytyvät myös pronssiset mitalit.

Mitä hänelle kuuluu nyt?

Mansikkamäen siirtyessä syrjään puheenjohtajan tontilta syksyllä 2013, hänet on voinut silti tehdä etenkin edustuksen peleissä: “Ajatus olla nyt aktiivisena seuraajana. Edustusjoukkueessa ja Kankaanpäässä pelaa monta valmentamaani nuorta miestä, joiden osaamista on ilo seurata. Mielihyvää tuottaa se, että pitkä valmennustyö osaltaan on tuottanut näinkin monta huippupesäpalloilijaa. Lisäksi talkoolaisenakin näyn ja mielipiteitäni sekä neuvojanikin annan aina tarvittaessa.” Pitkään UP-V:n puheenjohtajana toimineena häneltä löytyy varmasti terveisiä monelle: “Ei ole pesäpalloseuraa ilman harrastajia, siis junioreita, mutta ei myöskään ilman aktiivisia lasten vanhempia. Kaikkein tärkein tekijä lasten mielekkääseen harrastamiseen on motivoitunut innostava valmentaja. Miltei aina se on joku lapsen vanhempi, jolla on omaa pesistaustaa nuoruudessa ja aikuisenakin. Vanhempien tärkeimpänä tehtävänä onkin tukea juniorijoukkueen toimintaa monesti tuomarina, talkoolaisena ja apuvalmentajinakin. Vanhempien esismerkillinen ja aktiivinien panos myös edustusjoukkkueen ottelutapahtumissa  kioskitalkoolaisena, mutta myös tuomalla lapsensa mallioppimaan Ykköspesispeleihin huippusuorituksista on tärkeää. Johtokuntatyöhön osallistuminen on tärkeimpiä vaikuttamisia ja vastuunottamista yhteisen hyvän tekemiseen. On se myös palkitsevaakin, onnistuneet leirit muun muassa hyvänä esimerkkinä.”

Kuusi nopeeta

*UP-V - Kotiseura
*Kesä - Kesämökki, Joel ja pesis
*LähiTapiola-areena - Tämän vuosituhannen aikainen toinen koti
*Musiikki - Suomipop tai kaikki käy
*Ajolähtö - Janne Lähde
*Kumura - Epa

“Pidetään pesäpallo ja kotiseura aktiivisena tulevillekin harrastajille”

Kuva: Pesäpalloliitto

On/off. Sen, minkä lupaan, se tehdään.