Seura lähti ensimmäiseen toimintakauteensa viidellä joukkueella. Edustusjoukkue oli maakuntasarjassa (kolmanneksi korkein sarjataso) ja kakkosjoukkue perussarjassa. Juniorijoukkueita perustettiin 18-, 16-, ja 14-vuotiaisiin poikiin.
Ydinryhmä eli siis lähinnä edustusjoukkueen pelaajat ja heidän lähipiirinsä olivat intoa täynnä. Seuran ensimmäiset harjoitukset järjestettiin Ulvilan aseman laiturialueella jo huhtikuun kymmenes päivä. Harjoitusten ”johtamisesta”, kuten ajan termi kuului, vastasi avainpelaaja Helge Kokko. Ensimmäisen harjoitusottelunsa seura pelasi 25.4. Porin Tiilimäen kentällä, jossa seudun lippulaiva, mestaruussarjalainen Harjavallan Jymy, onnistui vain vaivoin (5-4) voittamaan uuden tulokkaan.
Oma, kuusiaitojen reunustama ja nurmipintainen, urheilukenttä Friitalassa kuivui sarja-avaukseen mennessä. Se saikin toimia melkoisten ulvilalaisjuhlien näyttämönä. Kaudesta tuli nimittäin urheilullisesti kaikkinainen menestys. Edustusjoukkue oli tasollisesti väärässä sarjassa. Se murskasi maakuntasarjassa vastustajansa yksi toisensa jälkeen. Polttaja (=ulkopelin ”napamies”) Kokko johti orkesteria ja esimerkiksi Jarl Lindström sekä Matti Järvinen säestivät. Runkosarjan voitto tuli puhtaalla pelillä ja erityisessä nousukarsintaturnauksessa Laihialla kaatuivat Valkeakosken Haka ja turkulainen Lännen Pallo. Laihian Liitto-Urheilijoiden kanssa pelattiin tasan. Tämä riitti suvereeniin sarjanousuun eli suomensarjapaikkaan kaudeksi 1958.
Ensimmäinen kausi suomensarjassa lähti yskähdellen liikkeelle, mutta kun peli saatiin uomiinsa ei UPV:lla ollut hädän päivää. Se onnistui saavuttamaan varsinkin kotikentällä merkittäviä voittoja, ja lopulta kauden päättyessä voitiin todeta, että seuran ensimmäinen kausi suomensarjassa oli päättynyt hyvin. Sijoitukseksi tuli viides paikka omassa lohkossa. Satakuntalaisista edelle ehti vain sensaatiomaisesti mestaruussarjaan noussut Fera. Tämän lisäksi Ulvilaan tuli myös piirin mestaruus, tosin siten että Harjavalta ja Pori jättivät omat pelinsä tässä sarjassa pelaamatta.
Yleisesti ottaen kausi oli UPV:lle hyvä. Edustusjoukkue saavutti turvalliset asemat ja tausta-asiat vahvistuivat. Tärkeää ja rohkaisevaa oli myös huomata junioreiden menestys. Keväällä Ulvilaan tuli koulumestaruus, ja syksyllä kärppäjuniorit pokkasivat suurin piirtein samalla joukkueella piirinmestaruuskullan. Näissä joukkueissa pelasivat muun muassa eräät H. Virtanen, P. Virtanen ja P. Kurppa, joista kaksi viimeisintä edustivat seuraa myös nuorten Itä-Länsi -ottelussa. Vanhimmat eli ilvesjuniorit saivat piirisarjassa hopeaa. Ulvilalainen pesäpalloilu sai arvovaltaista tunnustusta myös 50 vuotta täyttäneeltä Satakunnan piiriltä, kun se myönsi ansiomitalit Kalle Spinkkilälle, Pauli Männistölle, Jaakko Nopparille ja Tuomo Lehmuskoskelle.
Myös kaudella 1959 UPV meni joka suhteessa eteenpäin. Rungoltaan samana pysynyt edustusjoukkue ei kumarrellut enää kuvia. Kokon ja Vallin johdolla UPV tunkeutui suomensarjan länsilohkon kärkikahinoihin sellaisella vimmalla, että seuran ympärillä alettiin ensimmäistä kertaa puhua jopa noususta mestaruussarjaan. Kauden päätyttyä tulos oli häkellyttävä mutta toisaalta kaiveleva, lohkon kakkostila, niin lähellä mutta niin kaukana sarjanoususta. Jotain seuran menestyksestä kertoo sekin, että Helge Kokko edusti ensimmäistä kertaa Pesä-Veikkoja aikuisten valtakunnallisessa arvo-ottelussa Riihimäellä, kun Liitto ja Lehdistö kohtasivat. Suoritusta ja valintaa täytyy arvostaa, kun ajatellaan mestaruussarjajoukkueiden ja suomensarjalohkojen määrää sekä sitä että polttajan paikalla pelasivat yleensä joukkueidensa parhaat ulkopelaajat.
Merkittävä oli myös edustusjoukkueen saavuttama toinen perättäinen piirin mestaruus ainakin sikäli, että se sinetöi UP-V:n aseman koko maakunnan parhaana pesäpalloseurana. Fera tuli mestaruussarjasta syöksyen alas sarjajumbona, ja Pori sekä uutena joukkueena suomensarjaan noussut Kankaanpään Maila jäivät taakse oman lohkon sarjataulukossa.
16:00