SEURAAVA OTTELU

Blogit ja kolumnit

Puolivälin krouvi

Runkosarjasta on nyt pelattu vajaa puolet otteluista ja kesätauko vetää viimeisiään. Tänään kävimme joukkueen kanssa testaamassa fysiikkaa ja voidaankin todeta, että keväästä olemme jälleen menneet tasaisesti eteenpäin.

Pelasimme alkukaudesta kolme ottelua voitoitta. Oulu pelissä pelasimme virheettömän ulkopelin, mutta muutoin teimme lukemattoman määrän yksittäisiä pieniä virheitä, joiden johdosta hävisimme nuo jaksot. Varsinkin sisäpeli tyrehtyi usein esim. kopinnostovirheisiin. Tässä kohtaa pitää myös muistaa, että Hamina ja Seinäjoki lukeutuvat sarjan ennakkoon vahvimpiin joukkueisiin.

Nuo kolme perättäistä tappiota kuitenkin herättivät joukkuetta hyvinkin negatiivisella tavalla. Inhimilliset piirteet nousivat esiin ja syitä tappioihin alettiin etsiä täysin epäoleellisista asioista. Kaikesta muusta paitsi jokaisen joukkueen jäsenen omasta tekemisestä. Tämä ilmiö on huomattavan yleinen, ainakin niissä yhteisöissä joissa itse olen toiminut.

Toimme valmennustiimin kanssa asian pöydälle. Keskustelimme asiasta. Valmennustiimin viesti pelaajille oli hyvin selkeä. ”Jotta joukkue pelaisi mahdollisimman hyvällä tasolla, jokaisen yksilön tulee keskittyä omaan tekemiseen ja miettiä kysymystä. Mitä minä pystyn tekemään paremmin, jotta minä pelaisin/johtaisin peliä/valmentaisin paremmin ja sitä kautta auttaisin joukkuetta?”

Johtui onnistnut peli Ylivieskassa sitten tuosta keskustelusta, tai jostakin muusta, niin lopputulos siellä oli toivotunlainen. Ensimmäinen voitto ykköspesiksessä tälle joukkueelle kuitenkin oli paljon enemmän, kuin kolme pistettä. Se toi varmuuden siitä, että me pystymme voittamaan ja ennen kaikkea meidän ei tarvitse olla voittaaksemme parempia kuin olemme.  

Ylivieska-ottelun jälkeen sarja jatkui kahdella kotiottelulla. Virheiden määrä näissä otteluissa pysyi edelleen joukkueemme osalta korkeana. Tästä huolimatta molemmista otteluista UP-V:n pistetili karttui. Joukkue jatkoi harjoittelua ennalta sovitulla tavalla. Näin jälkikäteen minun pelinjohtajana olisi tullut huomata jo vaikeudet etukentän pelaamisessa.

Vieraspelimatkalla Kuopiota vastaan etukentän ongelmat tulivat jo raskauttavalla tavalla esiin. Kuopio-ottelu oli joukkueelta kauden huonointa tekemistä ja vaikeudet johtuivat ennen kaikkea vaihtotilannepelaamisesta. Tuon ottelun jälkeen käytimme useita tunteja ajatustyöhön, miten meidän tulisi tuo tilanne pelata. Sen enempää asiaa purkamatta voin todeta, että saimme asian purettua hyvin pieniin palasiin ja tätä kautta jokaiselle pelaajalle oma rooli tilanteittain selväksi.

Lievestuoreella pelaaminen näyttikin jo aivan erilaiselta. Vaihtotilanteissa Lievestuoreen kärjen ” Kiri-vahvistukset” joutuivat käyttämään jotakin muita kuin päälyöntejään. Tätä kautta heidän vaihtotilanne pelaaminen hankaloittui huomattavasti. Oma sisäpelimme toimi huomattavasti paremmalla tasolla kuin Kuopiossa. Ennen tuota ottelua kävimme kaksi asiaa vastustajasta lävitse. Olli Kiiverin ja Pekka Rajalan kakkospuolen kääntölyönnit. No...Ensimmäinen ajotilanne ja Pekka lyö kakkospesästä kääntämällä läpi. :D Nuori ja kokematon joukkue maksoi oppirahojaan, mutta peruspelaaminen oli mennyt jälleen askeleen eteenpäin. Tämän lisäksi sadetanssimme onnistui nappiin ja saamme 4.8 revanssin Lievestuoreella.

Viimeinen viikonloppu ennen kesätaukoa Ulvilassa oli jo hienoa pelaamista. Hienoa pelaamista siinä mielessä, että virheiden määrä ulkopelissä ilman Haapajärvi pelin toisen jakson synkkää vuoroparia oli todella vähäinen. Fakta on kuitenkin se, ettei voittoihin tarvittu täydellisen onnistumisen, tai hyvän onnen tuomaa helpottavaa vaikutusta. Keski-iältään alle 20-v lokkiryhmän peruspelaaminen riitti voittoihin.

Tällaisesta tilanteesta lähteminen sarjan toiselle puoliskolle on mielestäni erittäin hyvä. Sarjataulukko voisi näyttää kannaltamme paremmaltakin. Kuitenkin pelaamisen taso on mennyt jatkuvasti eteenpäin. Olemme ymmärtäneet, että pystymme voittamaan ja ennen kaikkea pystymme voittamaan ilman hokkuspokkuksia.

Mikäli kehitys jatkuu saman kaltaisena, niin mikä tahansa on mielstäni mahdollista tämän vuoden ykköspesiksessä. Se vaatii kuitenkin nöyrää tekemistä, halua onnistumisiin, vastuunottoa ja ajatuksen pysymistä tässä hetkessä.

pesisterveisin:
Niko Enqvist, pelinjohtaja

Kesä kolmanneksessa

Siirryttäessä kesätauolle runkosarjat ovat jo hieman alle tai yli puolivälin. Jäljellä on siis vielä sarjojen toiset puolikkaat ja loppusarjat, joissa sekä ykköspesis- että A-poikajoukkueiden tavoitteet ovat.

Kevätkausi on ollut kiivaan pelirytmin sävyttämä. Hyvän talviharjoittelun antama pohja on kuitenkin pitänyt ja pelaajat ovat kestäneet pääpiirtein terveenä. Harjoittelun pääpaino on luonnollisesti ollut joukkueen pelin kehittämisessä otteluista saatujen kokemusten perusteella, fyysinen puoli on pyritty ylläpitämään.

Ryhmä aloitti viikon mittaisen oman harjoittelun jakson A-poikien Hyvinkää -ottelun jälkeen. Harjoituksellisesti tämä jakso pitää sisällään puhtaasti fyysisten ominaisuuksien parantamista heinäkuun vaativaa jaksoa silmällä pitäen. Kelien kuumetessa rasitus nousee ja palautuminen hidastuu nostaen loukkaantumisriskiä.

Toisaalta harjoittelulla tehdään pohjaa kesän toista fyysistä jaksoa varten heinäkuun lopulla. Tuolla jaksolla luodaan perusteet loppusarjojen läpiviennille ja tulevan harjoituskauden aloittamiselle.

Nuori joukkueemme kehittyy koko ajan. Valmennustiimin tärkein tehtävä on luoda tasapainoinen paketti laji- ja fysiikkaharjoittelusta. Tähän tasapainoon liittyvät olennaisina osina lepo, ravinto ja kehon huoltaminen, joiden merkitys kiivaan pelirytmin keskellä korostuu. Pelaajien osalla tämän sisäistäminen merkitsee urheilijana kasvamista.

Asetetut tavoitteet ovat käden ulottuvilla. Loppukauden kovissa koitoksissa punnitaan joukkueiden osaaminen ja henkinen kantti. Toisaalta mitataan myös kannattajien ja taustajoukkojen kärsivällisyys tällä pitkällä marssilla, jonka aloitimme viime syksynä.

Toivotan hyvää ja rauhallista keskikesän juhlaa!

Olli Viljaranta, päävalmentaja